17.12.04

Kaapissa on kummitus

Mielipiteesi ei ole minkään arvoinen
jäät yöksi rakennukseen
kun ovet laitetaan lukkoon
etsit naamiota, haluat liittyä jengiin
menet kaappiin etkä kerro kenellekään
pian on etsintä käynnissä.

21.11.04

Täytyy karsia kuolleita oksia

Kiipesin puuhun jalat kohti taivasta
sillä jos katsoo kiivetessään koko ajan ylös
ja vilkaisee sitten kerran alas
menettää järkensä kuin pianonsoitosta.

Keikun latvassa ja kurotan kuuhun
turha sanoa vähemmän kuin on sanottu.
Täytyy karsia kuolleita oksia
luonnossa julmimmallakin teolla on tarkoituksensa.

Sytytin juuret palamaan, ettei jäisi vaihtoehtoja.
Pakko saada siivet ennen puun kaatumista.
On vain yksi kysymys ja se kysymys on mitä
ja vastaus siihen kysymykseen on tätä.

Kerran sytytin puun palamaan.
Seurasin kuinka se paloi.
Täytyy karsia kuolleita oksia.
Jos tämä ei tästä niin kuolema.

Siirtymävaihe

Se ei sittenkään pyöri. Vanha tyhjä käsi ei toimi.
Se on nyt sinusta kiinni, on epäröitävä enemmän.
Kun jotain keksit haluavasi, ala miettiä motiivejasi.
Seuraa sormeani, yritä todistaa väitteesi vääräksi.
Hidastat rakastumistamme kärsimättömyydelläsi.
Tienviitat ovat vain tiellä.

Et voi olla oma itsesi, jos sinusta tulee se mitä tahdot.
Etsit elämää niin epätoivoisesti ettet muista elää.
Kyselet miltä näytät, kun sinun pitäisi katsoa peiliin.
Tuhlaat aikaasi tuntemattomiin, reviirisi ääriviivoihin
ja siirtymävaiheeseen jota kutsumme sivistykseksi.
Elämänkertasi jää luonnokseen.

8.11.04

Talon säännöt

Olin uhkapeluri kehityksen kasinolla.
- Anna seuraavaksi seiska,
mummo tarvitsee uudet silmät.
Talo voitti aina lopulta.

Opettelin laskemaan kortteja
jotta jäisin varmasti voiton puolelle.
Vastustin hedelmäpelin houkutusta
mutta voittoni tallentuivat videolle.

Suuri huijari ja suuri taikuri ovat sama asia
ja uusi uhkapeluri syntyy joka minuutti.
Laitoin panokseni varmaan kohteeseen.
Talo voitti aina lopulta.

Suunnittele itsellesi maailma

Omista yö, omista aika
hallitse ja ohjaa aina
suunnittele itsellesi maailma
tee valinta, nyt on tullut sen aika
ja viimein näet koko kuvan.

Ihmisissä ei ole enää liikkuvia osia
on vain sykähtelevä meripihkavirta
tilat on puristettu ajasta ja paikasta
kaikki on yhteistä, joku on johtaja
olen koko siirron ajan valveilla.

Suunnittele itsellesi maailma
tee valinta, nyt on tullut sen aika
tiedän millainen siitä tulee, millainen siitä tulee
siinä ei ole paikkaa sinulle ja minulle
se on itse suunnittelemani ahdinko.

Et voi nähdä verhon taakse, et voi nähdä
niin kauan kuin pysyt rajojen sisällä
jos voisit haluta enemmän ja pyytää lisää
mutta se on kaikki mennyttä, en odota enää
olin niin nuori ja niin erilainen kuin tänään.

Suunnittele itselleni maailma
mene reunalle ja katso syvyyttä silmiin
varmistan ettei tuule, astu rajalle
ja aivan reunalle hän meni
ja hän todella ymmärsi.

17.10.04

Lähteen uhri

Olin tullut talvimetsään
aamulla heräsin moottorikelkkojen lauluun
väistin keihään ja viilsin ajajan selkää
olin talviaukiolla, uhrialttarilla
minulle oli jätetty syvennys lumeen.
Vesitorvi oli paha lähde, pyörivä spiraali.
Lähde ei saa täyttyä, muuten se tulee yli.
Aurinko tulee esiin alttarin takaa.
Sinä olet spiraali, minä olen sauva.

Älä tule samaan piiloon

Uusi maailma on keskipisteessä
kaksoisjärjestyksessä.
ja näyttää niin tutulta
nyt kun alamme muuttua.

En aavistanut, että maailma loppuu tähän
tunneli oli sitten kaivettu.
Kuut kokoontuivat tänne kuin viimeiselle aterialle
nyt niiden on aika lähteä.

Patsas piteli kahta palloa ja vuoret
olivat paikalleen jähmettyneitä aaltoja.
Delfiinit olivat jo kavereita
mutta ihmiset eivät vielä tunteneet toisiaan.

Kasvot palasivat peiliin
muutos peruutettiin.
Hän palasi tähtiin
he molemmat tekivät niin.

Heitetty kivi

Pisara hiekkaa, pieni kivi.
Minkä teki, muisto muutti.
Taakka keveni, joten rakennettiin luostari
Toivoa hänen täytyi ja puhua ympäri
katsoa asioita kuin dokumenttikuvaajan kameran läpi.

Patsas ei itkenyt vaan nenästä valui verta.
Join kaiken, koska enempää ei ollut.
Linnut syövät soraa, paavi suutelee lentokenttää.
Heitetty kivi ei pääse kiertämään epätäydellistä ympyrää.
Kirjoita kiveen mitä haluat ja heitä se kaivoon.

Joku sen löytää, joku ei sitä löydä,
katso minkä teki.

Paranneltu versio

Olet enemmän kuin omakuva
olet se mikä minä halusin olla.
Oma siloinen haavekuvani
saippuoitu sankarini.
Sinä saat elää elämäni.

Vailla unelmia ja oudossa valossa
sinun täytyy tehdä isäsi jalanjäljet
virheetön poikani altaasta.
Minä olen kohta vain varjoja seinillä.
Ota paikka, sinulla on aivojeni avaimet.

Erakko

Jos unet ovat rakennuksia, kotini on linnani kellarissa.
Istun valoisimman huoneen pimeimmässä nurkassa
vahvimman puun heikoimmalla oksalla.
Etsin itseäni sieltä missä ei ole muita, niin yleensä tehdään
ihan kuin itsensä pystyisi löytämään.

Uhrasin kaiken enkä saanut mitään,
mutta ei se mitään. Minulle riittää että väsyttää.
Kun kaaduin, ei käynyt mitenkään.
Olin tyhjässä huoneessa.
Elämä on tässä lakaistessani luolaa.

Parasta elämässä: kuunnella jään sulamista
juoda vettä kun janottaa, raapia kun kutittaa
muistaa yhtäkkiä olevansa vielä elossa
ottaa lomaa laatuvaatimuksista.
Etpä paljon tahdo, vain olla jonkun kanssa.

Yksinäisen eläimen lyhyt elämä

Juuri kun kehitin keuhkot, ilma loppui.
Siihen henkilökohtainen evoluutioni sammui.
Minulla oli heikko hetki, jota kutsun nuoruudeksi
muuta en voi sanoa puolustukseksi.

Tuhosin maailman ja nyt on tylsää.
Peruin ikuisuuden, ei tunnu missään.
Aika-avaruudessa on vääristymä
velipoika syö näkkäriä.

Se on vain vakavaa, ei mitään todellista.
Täytän suljettua astiaa, kuinka voisin lopettaa?
En voi paeta, en voi puolustautua.
Tämä niin lohdullinen tila on ohimenevä.

Suora lähetys

En voi olla sosiaalinen tai epäsosiaalinen synnyttämättä ristiriitaa.
En kelpaa haastatteluun, saatan epähuomiossa sanoa
miten asiat todella ovat.
Turvallisin tanssipari saa puheenvuoron.

Suora lähetys on valtava riski.
Kukaan ei katso ennalta, onko esitys lapsille sallittu.
Jos päässä olevat suodattimet pettävät
juuri nyt, juuri tällä sekunnilla
mitään ei voi leikata pois.
Ainoa toivo on unohtaa koko juttu.

Olette suorassa lähetyksessä.
Tämä on suora lähetys.

Tarvitaan vain yksi epäilys.
Yksi mahdollisuus, yksi pieni hetki
suora linja edes sadasosasekunniksi.
Nämä vuoret kohoavat vain kerran
olisit ottanut kameran.

Kiire ei odota

Alku on loppu
aika ei riitä ajatteluun
kiiruhdetaan pommi-iskuun.

Alku jo loppu
tila ei riitä tunnistukseen
aika menee kun ajattelee.

Aloita aalto, kiire ei odota
ei ehdi pysähtyä vastaamaan
pitää seurata kompassineulaa.

Elämä menee ohi, jos ei paljon tee
Vaan mitä kannattaa kehittää
kun on niin kiire, ettei ehdi mihinkään?

Kun yrittää keksiä tekemistä
jolla olisi jotain merkitystä
ei ehdi rakennuttaa edes Roomaa.

Ei ole paljon nähtävää
huolestunutta elämää
käy kättelemässä voittajaa.

Suru on suuri valhe

Omistaja sanoittaa eläimensä teot
katapulttiin vaaditaan aakkoset
kuninkuuteen haalistuneet hiukset
pojat rakentavat ampuma-aukkoja
tytöt koristavat ikkunalautoja
kyllä te täällä viihdytte
saatte syödä seiniä minkä jaksatte
ongelmat ovat yhteisiä, kukat valkoisia täpliä
verhot ovat metsä ja naiset pieniä ja synkkiä.

Empaatti

On kuin olisit aina vierelläni.

Kun ojennat kätesi sivulle, se osuu silmääni.
Kun vaihdat painoa jalalta toiselle, astut varpailleni.
Kun olet lomallasi sukeltamassa, minä haukon happea sairaalassa.
Kun ravistat veden hiuksistasi, se kastelee minun vaatteeni.
Ei kai tarvitse mainita mitä tapahtuu, kun käyt vessassa tai niistät nenäsi.

Et jätä minulle muita vaihtoehtoja kuin pistää sinut hengiltä
tietäen että sen tehdessäni kaadut päälleni.

Liikkuvat kivet

"Miksi palvotte kuollutta kivipatsasta jumalananne?"
"Ei jumalamme ole kuollut. Ei, ei ollenkaan. Hän elää ja voi hyvin. Hän on hidas jumala. Näettekö kohotetun käden? Katsokaa, se liikkuu!"

"En näe minkäänlaista liikettä. Käsi pysyy paikoillaan."
"Olet väärässä, epäuskoinen. Näet vain sen mitä omilla silmilläsi pystyt katsomaan. Jos näkisit sen kuten me näemme, kuten hidas jumala sen itse näkee, olisit eri mieltä. Jos katsoisit sitä vuosia, kymmeniä vuosia, satoja vuosia, huomaisit totuuden. Käsi liikkuu millimetrin vuodessa, kymmenen millimetriä kymmenessä vuodessa. Kestää satoja, tuhansia, kenties miljoona vuotta suorittaa maaginen ele, jota jumalamme suorittaa. Hänen huulensa lausuvat satavuotisia taikasanoja, joita ihmiskorvamme eivät kestä kuulla. Se on miljardin vuoden mittainen loitsu."

"Mitä hidas jumala taikoo?"
"Se on mysteeri. Muinaiset viisaat ovat kertoneet, että hän aloitti suurenmoisen loitsunsa ajan alussa, ja kun se on valmis, maailma loppuu. Olemme vain (niin sanotaan) hänen loitsunsa sivutuotteita, nuotiosta lentäneitä kipinöitä. Tähdet ja pyörteet taivaalla ovat vain suurenmoisen loitsun värikylläisiä sirpaleita ja kimmeltäviä kaarteita. Totta tosiaan, se on mysteeri. Kukaan ei voi tietää hitaan jumalan ajatuksia häntä itseään paremmin. Kenties hän loitsii maailmanloppua. Kenties hänen loitsimisensa pitää maailmaa hengissä."

"Olen monia jumaluuksia nähnyt matkoillani, mutta tämä vienee voiton niistä kaikista. Mikäli aikani ei olisi ihooni kirjailtuna, voisin jäädä todistamaan omin silmin noiden suurten sormien liikkeitä."
"Mitä on tämä ihoon kirjailtu aika? Kertokaa, uteliaisuuteni heräsi."

"Voitte nähdä sen omin silmin, kun avaan paitani napit. Katsokaa - rintakehääni on taiteiltu kiireellinen viesti Godormoodin kuninkaalle. Jalo ritari Saralzan, jonka aseenkantajana toimin ennen äkillistä lähetinvirkaani, kirjaili viestin ihooni tikarillaan, koska ei löytänyt paperia saati mustetta lähtönsä hetkellä. En voi sallia haavojen umpeutuvan, sillä muuten viesti katoaisi. Aineenvaihduntani on luonnon suoman oikun johdosta normaalia nopeampi ja jos päästän haavat umpeutumaan, viesti häviää kuin kivi kaivoon. Joudun siis jatkuvasti viiltämään itseäni ja pitämään kirjaimet kurissa. Ah, Näettekö nyt? O-kirjain yrittää umpeutua! Joutuin tikari esiin ja kaitsemaan onneton kirjain takaisin kuosiinsa! Ahh... kunpa tämä ei vain olisi näin kivuliasta."

"Minulla olisi paperia, mustetta ja sieniä kammiossani. Voisin kopioida viestin vähemmän veriseen muotoon."
"Kiitos, mutta ritari vannotti minua viemään viestin itsessäni. Hän arveli kuninkaan arvostavan uhraustani enemmän kuin arkista pergamenttia. Olen menettänyt jo vuosia elämästäni, kun arvokas punainen neste on virrannut hukkaan sisältäni. Kohtalon oikusta kehoni ei tule toimeen ilman verta, ja iminkin sitä ennen nuorten neitsyeiden kaulasta itseeni suurella halulla. Asuin synkässä linnassa idän vuorilla ja kaappasin matkalaisia kidutuskammioihini, missä tein heille silkkaa pahankurisuuttani julmia temppuja ennen kuin upotin hampaani heidän kaulaansa... Jalo ritari Saralzan sai minut vieroitettua tästä ilkeästä tavastani, mutta niin tehdessään langetti myös kuolemantuomion ylleni. Ansaitsen kuolla, koska en voi ikinä korvata viattomille neidoille tekemiäni vääryyksiä, mutta kenties kuningas suostuu hautaamaan verettömän ruumiini toimitettuani viestin. Haudalleni laitetaan ristinmuotoinen puu lukoksi, jotta en enää ikinä nousisi levostani."

"Kuka on ritari Saralzan?"
"Ritari Saralzan on Kirouksen Veljeskunnan musta temppeliherra. Hänen kohtalonaan oli seurata muinaista kuningas Alexanderin miekkaa."

"Alexanderin miekka, olen kuullut siitä. Eikö se ole kirottu?"
"Aivan, kirottu miekka... Saralzan oli kirouksen vartija ja toimeenpanija. Kuningas Alexander perustu miekkaa vartioivan Kirouksen Veljeskunnan pitämään huolta siitä, että hänen kirouksensa toteutuu. Ritari Saralzan oli valittu; hän seurasi miekkaa sen omistajalta toiselle ja piti huolta siitä, että jokaiselle omistajalle tapahtui pieniä ’onnettomuuksia’. Silloin tällöin, tietyin väliajoin – ihan vain siksi, että kirous ja legenda pysyisivät elossa. Hän keksi loistavia temppuja: hämähäkkien ja käärmeiden puremia yöaikaan, pilaantuneita ruokia, palkattuja maantierosvoja, pillastuneita hevosia. Hänen mielikuvituksensa ja röyhkeytensä oli rajaton. Miekka kulki omistajalta toiselle harvinaisen nopeasti hänen vahtivuorollaan. Oli kunnia toimia hänen nöyränä aseenkantajanaan ja yöpalvelijanaan. Sitten... tapahtui jotain. Miekalle tehtiin suuri vääryys. Ritari Saralzan haavoittui taistelussa kuolettavasti. Vatsassani on hänen viimeinen viestinsä Godormoodin kuninkaalle, Alexanderin jälkeläiselle ja ritarikunnan päämiehelle."

"Tarinanne on yhtälailla traaginen kuin ainutlaatuinenkin. Kerronko teille omista ajatuksistani? Ajattelen illalla, kun makaan kivisellä sängylläni, kuinka joku meitä pienempi ja nopeampi näkee meidät. Katsokaa perhosia, pieniä kovakuoriaisia. Katsokaa pikkuruisia hämähäkkejä, joiden elämä kestää vain päivän tai kaksi. Miltä me ihmiset näytämmekään heidän silmissämme... Jokainen meistä on kuin hidas jumala, joka liikkuu ja elää omassa ajassaan. Hyönteisten silmissä olemme kuin patsaita. Hitaan jumalan silmissä olemme kuin hyönteisiä. Olemme kaikki vain hidasta kiviainesta, liikkuvia kiviä. Näemme itsemme lihana, vaikka olemme vain kaiverruksia kivessä. Teidän viestinne, teidän kaiverruksenne - se muistuttaa minua jälleen kerran tästä. Kiitän teitä muistutuksesta."

"Ja minä kiitän teitä, mutta nyt minun täytyy rientää. Tunnen jo kalvakkuuden saavuttavan jäseniäni ja mustan käden kouraisevan kylmää sydäntäni."
"Olkoon matkanne onnistunut. Saanen vielä tiedustella yhtä asiaa: oletteko itse lukeneet vatsaanne kaiverretun viestin?"

"En ole lukenut. Se on kovin hankalassa paikassa silmilleni, enkä sattumoisin pysty näkemään peilikuvaani. Ikävä vajavaisuus, mutta en ole vaivannut sillä itseäni."
"Voin lukea sen teille, jos tahdotte tietää."

"Lukekaa, lukekaa toki."
"Siinä sanotaan: Miekka on isketty kiveen. Kirous on pysähtynyt."

"Niinkö vatsani sanoo?"
"Kyllä. Tämä on teidän sanomanne."

"Niin siinä siis kävi. Miekan viimeinen omistaja, omituinen vaalea mies, iski miekan kiven sisään ja tappoi kirouksen vartijan. Kirous pysähtyi tuona iltana."

"Saanen olla eri mieltä viestinne kanssa. Väitän, ettei miekan kirous suinkaan ole pysähtynyt. Se on vain muuttunut, tehnyt aikahypyn - siirtynyt hitaan jumalan aikaan. Siitä on tullut hidas kirous."

"Kuinka?"
"Kirouksen Veljeskunta on nyt myös meidän veljeskuntamme! Ritarit seuraavat kiveen iskettyä miekkaa. Hidas miekka kuuluu hitaan jumalan suunnitelmaan. Loitsu valmistuu, kirous haihtuu, miekka irroitetaan kivestä."

"Olet kenties oikeassa. Toivon niin. Heidän odotuksestaan saattaa tulla pitkä, toisin kuin minun odotuksestani. Ritarit joutuvat vartioimaan miekkaa yhdessä paikassa – ehkä he rakentavat linnan ja kylän miekan ympärille. Saatan nähdä sen mielessäni. Mutta riennän nyt matkaan, kuningas odottelee. Ritareilla ja teillä tulee kenties riittämään kärsivällisyyttä verkkaisten kivien ja hitaiden aikojen kanssa, mutta minä olen kuin korento ja karhu - viestini on nopea, vaikka kuolemani on hidas ja verinen. Hyvästi, palvelija."
"Hyvästi, lähetti."

15.10.04

Muodostelmien tutkija

Muodostelmien tutkija
eksyy omaan kotiinsa
paranee ajatuksen voimalla
ilman erillistä pyyntöä
hän ei ollut maailma.

Monia uusia tapoja
yhden silmän suoja
toista pitää varoa
yleisellä tasolla
oli turha kadota.

Jälkinäytös

Muistin eilen että huomenna
maailma on se mitä on olemassa
pilvi olikin tehtaan savupiipusta
markkinoita ei kiinnosta.

Meri nousee jokiin ja viikko kuluu umpeen
humalainen halailee, soittelee selvännäkijälle
ei sitten erota vastaanko minä vai isä
kilauttaa kivilaattaa kellona: mieltä lämmittää vain leijona.

Baldurin ehdotukset

Vallataan majakka, osoitellaan
kaikkia lampulla silmiin
Ostetaan armeija, vallataan maa
mikäs siinä, se olisi mukavaa
Merta edemmäs kalaan, no mennään vaan
saanko ottaa kuvan kun masentaa?
Ainoa vika hänen ajatuksissaan
on se, ettei niitä voi toteuttaa.

Huono väistö

Merenkulku palasi mieleeni
ammuin puolikkaalla pyssyllä
viilsin yksiteräisellä tikarilla
uhrasin kaiken enkä saanut mitään
mutta ei se mitään, minulle riittää että väsyttää
kun on tarpeeksi nälkä niin hiekkakin on hyvää
kun kaaduin ei käynyt mitenkään
arvostelin iskun huonoksi väistöksi
elämä on tässä pidätellessäni vihaa
kammatessani naapurini kivipuutarhaa.

Kaikki tunnistivat hänet

Hän on aina paikalla, hän on tuttavallinen.
Hän ei osaa sanoa mistä kenkä puristaa.
Hän katsoo suoraan silmiin, hänellä on paljon vaatteita.
Hänestä ei koskaan tiedä, hänen shekillään ei ole katetta.
Hän nukkuu asennossa, johon sairauskohtauksen saaneet laitetaan makaamaan.
Hän istuu asennossa, jossa käsiraudat laitetaan pidätetyille.
Hän yrittää ostaa syvyyttä elämään.
Hän pitää kädet taskussa, hänen koko päivänsä kuluu tapaamisiin.
Hänellä ei ole kuolinsyytä, hän ei pelota.
Hän uskoo eiliseen, hän kanssani vaihtaa sanasen.
Hän ei seuraa maisemaa, hän hommailee vaan omiaan.
Hän tulee meille, tutkii kaikki laatikot ja kaapit.
Hän on menossa mukana, hän on kiipelissä.
Hän pudottaa pommin ja pakenee, hän ei välitä seurauksista.
Hän lukee saadakseen selville mitä kukin meinaa, hän ajattelee kielellään.
Hän raapii mattoa, hän yrittää selittää selittämättömiä ilmiöitä.
Hän kävi suihkussa ja ihan alasti! Hän söi kuollutta eläintä!
Hän lähetti viestin jossa pyysi anteeksi viestin lähettämistä.
Hän ei kaipaa haastetta, hän syö vain juustoraastetta.
Hän haluaa asiat yksinkertaistettuina, sushi-pihvit hyvin paistettuina.
Hän tietää mitä sanoa, jotta häneen luotettaisiin.
Hän on seisonut kerran vesisateessa ja alkanut valittamaan kun kastuu.
Hänen olemassaolonsa ei vakuuta, hän on yhtä kuuluisa kuin katunsa.
Hän on täydellinen, hänen täytyy olla yksinäinen.

Löydetty ruoka

Odottamaton onni
juuri oikeassa paikassa
täysin oikeaan aikaan.

Asiat ovat todella toisin
yö on tyyni ja voimakas
vaaralla yksi valo vilkuttaa.

Kun koeputki putoaa
iloitse siitä kun jotain tapahtuu
kun mitään ei tapahdukaan.

Ole tyytyväinen tavallisuuteen
kun et odota mitään
olet onnellinen siitä mitä saat.

Polta se, aurinko

Aika on vetoketju ja elävän olennon maku,
poltetun lihan tuoksu, rautanaamion tasku
lattiaan naulattu liina, likainen kuin lakana
kun värittää voimalla valtaistuimen takana.
Pysyvien unien maailma on muuttuva talo,
keinotekoinen kaaos, tuhon tiedosto
metallinen metsä, tulinen tuomio.

Polta se, aurinko.

Ruohon rikkaus

Joku hiipii katolla, tai sitten ruoho kasvaa. Joku raapii ovea, tai sitten sataa.
Oksa koputtaa ikkunaan: metsällä on minulle asiaa!
Heitän jääkuutiot kattilaan, meidän täytyykin sukeltaa.
Päivän keitto on vasta huomenna hyvää.
Kerran sulatettua ei saa uudelleenjäädyttää.

Sukellan juoksuhiekkaan, sekunti seuraa siskoaan.
Kahlaan lentohiekassa, olen hautakiven takana piilossa.
Pakenen viidakkohotellin verannalla, pakenen pitkin patoaltaan pohjaa.
Maailma näkyy hänen luolastaan, sotkee seinät hän suruaan.
Oliko väärin hidastaa, sotia niin että unohtaa mitä maata puolustaa?

Paikan päällä tilanne on toinen

Paikan päällä on tilanne toinen
niin tässä käynyt on
olen rahaton
paikan päällä tilanne toinen on.

Aina se on katsomisen arvoinen
tuo tuttu kuu kun taas kiinnittää huomion
teräkseen kaiverrettuja metsämaisemia on
mutta paikan päällä tilanne on toinen.

Kun hutera puutorni kaatuu
kirjanmerkki kertoo: hän tulee takaisin
nousee kuu joka suutelee
harvoin mikään menee kuten suunnittelee.

Universumi

Koko universumi on yksi
äärettömän pieni ja nopea
kappale jota luulemme moneksi
joka törmää itseensä välittömästi
ja jakautuu äärettömän moneksi
niinkuin ei mitään.

Satunnaisia sadunomaisia kohtaamisia

Illalla kissa menee nukkumaan
aamulla kissa herää.
Puhut asiaa, mutta vähän.
Ei saa niistää tähän.

Liikkui valoa nopeammin
näki tapauksen ennenkuin se tapahtui
ja onnistui estämään ensin.
Kissa jäi kuivin suin.

Pienten laatikoiden kaappi

Koko on todiste
avaruudessa on aikaa
kun sitä vertaa
siitä on jo aikaa
ei luuta eikä lihaa
kuin hyönteisiä
sisältä pehmeitä
päältä kovaa kitiiniä.

Ainapensas suojaa
rata katoaa hiekkaan
hävittyään mereen
poiju kulkeutuu jokeen
joki virtaa toimistoon
laukut on pakattu
sininen mies odottaa
hän vain tahtoo sanoa päivää.

Ja hän ei lähde ylös
pitkä aika täysin sama
ja hän ei ollut enää
vettä samaan aikaan
hän katsoo tuhatta vuottaan
tulee siksi mitä pelkää
ja kun ääni kuuluu
se ei osu minuun.

Kulkurimaa

Ajan taloa kuin autoa, ohjaan sitä joystickilla.
Hyppää kyytiin vauhdista, vai etkö uskalla?
Auto näkyy taustapeilissä, kytät vilkuttaa valoja.
Ei ne mua pysäytä, näytän niille keskisormea.
En tiedä mihin olen menossa, ajaminen on pääasia.
Sitten huomaan etten ole ainoa, koko tie on täynnä taloja.
Olen uudenlainen vaeltaja, asun kodissani jossain muualla.
Ihan kuin etana tai kilpikonna, saan joka päivä uusia naapureita.

Jos on ratti ei tartte renkaita. Vuorollani johdan joukkoa
Ajan mieleni voimalla mereen muuria. Menen virran mukana,
muodostan veteen kuvioita. Vapaudun vauhdista, siirrän jalkani jarrulta.
Ohjaan valitsemaani kulkuneuvoa: keskikokoista, keskiluokkaista.
Yritän vapautua toiveista, poistua rengasmaailmasta...
Muisti palautuu pienissä osissa. Ajoimme tieltä, jäimme matkasta
siitä lähtien asuimme tien laidalla, koskaan takaisin tielle pääsemättä.

Hullu tietäjä

Hullu tietäjä.
Menee katsomaan kuka on huoneessa
ja huomaa että on siellä itse.
Sytyttää valot kun poistuu huoneesta.

Hyppii toisten järjen päällä ja
laskee liukumäkeä naamalla.
Pudottelee painottomia pommeja,
taittaa kämmenet tuoksun kunniaksi.

Syö kuin tukki, nukkuu kuin hevonen.
Yhdistää pisteet väärässä järjestyksessä,
värittää kirjavien kuvien ulkopuolet.
Heittää pois ilot, kerää talteen huolet.

Kantaa maata kengänpohjissaan,
maalaa minulle vauraat silmäripset.
Pitää jalkojaan hiuksina,
syntyy oman kätensä kautta.

Hakkaa puita, halaa nyrkkeilysäkkiä.
On vapaa kuin eläin joka lentää väärinpäin
ja kaiken lisäksi pystyy vielä menemään kotiin
niin mahdottomalta kuin se kuulostaakin.

Salainen palvelija

Hypnotisoin viittomakielellä, annan savukkeella savumerkkejä.
Puhun asioista niiden väärillä nimillä.
Huokaukseni ja vihellykseni ovat koodikieltä.
Pysyttelen taka-alalla, vältän avoimia paikkoja.
Liikun suojassa salanimien, kätken mikrofoneja alle kivien.
Asetan ansoja asuntooni, kätken peilien taakse kameroita.
Säilytän salakielisiä sanomia satojen salasanojen takana.
Kävelen käsieni päällä, nukun vahtivuoroin.
Kuljen kuulostellen, taustapeiliin vilkuillen.
Kukaan ei tunnista kasvojani, minua ei saa kiinni puheistani.
Annan suojatulta itselleni.

Tuntemattomuus on työtäni.
Pitäydyn samankaltaisissa elämänohjeissa, pysyn poissa huippupaikoista.
Seison vieressänne vain jotta osuisin joka iskulla.
Tulen nähdyksi vain omasta tahdostani.
Pukeudun maastopukuun, sulaudun väkijoukkoon.
En mainosta, leviän juuristosta. Kudon puissa ja kehyksissä.
Luotan siihen että naamiointivärini tunnistetaan.
Vaihdan henkilöllisyyttäni, muutan toimintatapojani.
En pidä melua itsestäni, mutta vältä joutumasta vastustajakseni.
Tein kauan sitten valintani: olen oma herrani, luon omat sääntöni.
Olen vain omilla palkkalistoillani, kuljen omia reittejäni omassa tahdissani.
Kasvatan pitkät hiukset, parran ja viikset siltä varalta,
jos joskus jostain syystä menetän kaiken, epäonnistun tai kyllästyn
voin leikata ne pois ja kadota.

Kultainen uni

Kun ihminen kuolee nukkuessaan, hän näkee niinsanotun ”kultaisen unen”.

Kultaisessa unessa saat kaiken haluamasi. Olet matkalla maailman ympäri perheesi kanssa. Kaukomailta löydätte salaisen temppelin, joka on rakennettu kultakaivoksen päälle. Alkuasukkaat pitävät sinua jumalana. Saat uusia ystäviä myyttisistä olennoista, jotka asuvat temppelin katakombeissa.

Olet äärettömän onnellinen. Keräät kulta-aarteita kasaan tuliaisiksi. Kokoat harkkoja symmetrisiin kasoihin ja täytät matka-arkut kaulaketjuilla. Tulevaisuutesi loistaa kirkkaampana kuin koskaan. Alkuasukkaat auttavat sinua. Kultaa on niin paljon, että valvot yösi miettien kuinka saisit kuljetettua kaiken kotiisi.

Kun uni alkaa loppua, kuolema lähestyy. Alat menettää onneasi. Alkuasukkaat ryhtyvät kapinoimaan ja perheesi surmataan. Saat vatsataudin. Keräät pieniä kultaesineitä takintaskuihisi ja yrität juosta karkuun. Juokset niin lujaa kuin jaksat. Sydämesi takoo hullun lailla. Keuhkosi ovat räjähtämäisillään. Lyyhistyt maahan. Hengityksesi pysähtyy. Uni päättyy.

Jos huomaat näkeväsi kultaista unta, älä ikinä katso sitä loppuun asti. Herää huippukohdassa, neuvoo El Doradon mystinen kirjoitus, niin elämää antava metalli tekee sinusta kuolemattoman.

Tämä oli virhe

Tyttö repii päiväkirjaansa, repii kirjeetkin kuorineen
elää hetken kun kaikki menee.
Valokuva leijaa nuotioon, mikään ei saa muistuttaa
sormusta voit hakea hangesta.
Keneenkään en enää luota, turpiin saat jos tavataan
jos et muuta pois niin vihaan sua.
Ja kun ei koskaan enää niin eiköhän seuraavana talvena taas.
Hiekkaa lumelle, tikku kynnen alle
laitan itseäni esittävän voodoonuken postilaatikkoosi.

Tulitikkuaski

Löydettiin kavereiden kanssa tieltä tulitikkuaski.
Jotain piti päästä sytyttämään.
Mentiin metsään ja sytytettiin sanomalehti,
juoksin ympäriinsä soihtu kädessä.
Menin makaamaan sohvalle ja esitin kuollutta.
Eivät ne menneet halpaan.
Nojasin sitten palotikkaisiin ja mietin tulevaisuutta.

Pahan mielen talo

Televisiossa mies menee aina tiettyyn paikkaan
kun jokin painaa hänen mieltään.

Onko sinulla sellaista paikkaa? Minulla ei ole.
Johtuuko se siitä, etten ole televisiossa
vai siitä, ettei mieltäni paina mikään?
Ehkä löydän paikan, kun tulen vanhemmaksi
ja minulla on enemmän ongelmia.

Ostan piilopirtin ja haudon siellä kostoa.
Lähettelen laitoksille kiukkuisia kirjeitä.

Loput on ennustettu

Siihen aikaan kun muistin, aika seisahtui kun käskin.
Olin suurin ja vanhin, täydellinen ja kuollut.
Kun sotilaat kiiruhtivat kohti, minä seisoin sumussa.
Näin tulevaisuuden, pystyin tekemään sen, tein sen.
Istuin nuotion hakkaavassa rytmissä.

Ennustin pysyvyyttä liikkuvista kappaleista,
ennustin sotaa linnun satunnaisesta siiveniskusta,
planeettojen kaaosmaisista kaarroksista.
Olin kiinnostuneempi unieni symboleista
kuin tosimaailman tarkoituksesta.

Ajattelin vähän sitä mitä on paljon.
Onko mysteeri ratkaisematon? Heittääkö kohtalo varjon?
Mistä musta ritari unelmoi? Kuinka tyhjästä kaikki alkoi?
Näin kaikki haarautuvat polut, kaikki erilaiset persoonallisuudet
mutta niin hämmästyttävän samanlaiset.

Näin laatikoiden sisään, sain kiinni toiset salamat.
Laskin kukkia nimettömälle haudalle.
Mitä tahansa tapahtui, niin oli ennustettu.
Vastaväitteesi unohtui, näin oli tarkoitettu.
Mutta nyt pystyn ajattelemaan vain pääkipuani.

Kun revolverinpiippu painetaan otsaasi
ja sinua kehotetaan ennustamaan tulevaisuutta
osaat yhtäkkiä ennustaa aika tarkasti.
Jos et tiedä mitä se merkitsee, eikä kukaan kerro
voit yhtä hyvin olla varma.

Tietysti tämä kaikki jäi toteutumatta.
Kun näin tulevaisuuden, muutin sen
mittaaminen muuttaa mittaustuloksen.
Kuinka mitään voisin, kun unohtamani asiat
painavat enemmän kuin ne jotka muistin.

Kaikkia periaatteita vastaan

Ajatus siitä,
että ihminen jääkin.

On kaikkia periaatteita vastaan,
jotka olivat monissa lehdissä.

Ajatus siitä, että elämä säilyy
eilen, tänään ja huomenna

pyramidissa joka jäätyy
pakkasessa, joka lasittaa ruusun

on niin epätodennäköinen,
mutta silti parempi kuin vaihtoehto.

On kaikkia periaatteita vastaan
ostaa arpa, jolla voi voittaa päävoiton.

Auringon ajatukset

Valettu aurinko on varastettu, mutta ei se mitään merkitse.
Ei kukaan enää katso taivaalle.
Kissa on nostettu pöydälle, piilotettu kaikkien nähtäville.
Pienimmätkin tekijät on kaivettu esille.
Kun raavit ranteesi verille, saat huomioni jota et ansaitse.
Voitko sinä piirtää viivan taivaalle
tai auringon valtavat ajatukset, galaksin suuret suunnitelmat?

Elämäsi suurin seikkailu

Luonto tuhlaa, luonto erehtyy, luonto ei riitä.
Luonto rakentaa miljoonia jalkoja
jotta yhdestä tulisi käsi.

Käsi on liian pitkä, hai on liian hurja mainokseen.
Eläimet kuolevat yksi laji kerrallaan
kuin rotat, jotka jättävät uppoavan laivan.

Ei ole muita mahdollisuuksia, ei ole enää vaihtoehtoja.
Korkein hinta tulee maksettua jokaisella typerällä teolla
ja jokaisella ajattelemattomalla sanalla.

On hylättävä ihmisyys, otettava tavoitteeksi yli-inhimillisyys.
Ihmisen täytyy elää jälkeläisiään pidempään
ja syödä molemmilta puolilta voideltua leipää.

Ihmisen ei pidä olla onnellinen, vaan olla tunteiden tuolla puolen.
Heiluttaa viikatetta, joka kuulostaa vesiputoukselta,
kirjoittaa kaatosadetta, ottaa hatkat haudastaan.

Ihminen on valittu, olemme vallanneet koko systeemin.
Se on kohtalomme, meidän täytyy muuttaa tähtien asentoa.
Tämä on elämäsi suurin seikkailu, viimein yksissä kansissa.

Pimeässä mökissä keskellä metsää

Miten nuoripari nukkuu
kun aurausmerkit siirrettiin
pimeässä mökissä keskellä metsää?
heidän ryhdyttyään keskiyön hommiin
mahdottomista nopeuksista tehtäviin mittauksiin.

Milloin olisi mukavampaa olla sisällä kuin silloin
kun tuuli taivuttaa puut toisiaan vasten?
silloin pimeys ottaa muodon
niin ohuen ettei näy
mutta voimme nähdä tehdyt tähdet.

Loppu on jo jossakin (tiedät mitä sanoisin)

En viitsi tervehtiä, tiedät että tervehtisin.
Mitä minulle heitätkin, sen heitän takaisin.
En vastaa, koska tiedät että voisin.

En jättänyt sinua kun lähdin.
Jatkoimme siitä mihin jäimme kun palasin,
aivan kuin en olisi poissa ollutkaan.

En ollut ystävällinen vaan sosiaalisesti käytännöllinen.
Enkä ollut vihainen, etsin vain lompakkoani.
Se ei ollut kiusaamista vaan osa koulutusta.

Sanoin että itkin, jotta minua pidettäisiin inhimillisenä.
Sanoin että minun on vaikea näyttää tunteitani,
kun niitä ei lainkaan ollut.

Älä lähde kanssani ulos, hymyile minulle vain varkain.
En ollut tyly, ajattelin vain olla tuhlaamatta aikaasi.
En hyvästele, tiedät että hyvästelisin.

Muistojuhla

Hämähäkin tappaminen tietää sadetta
liiskasin linnun, tätä se tiesi
peili on rutistettu pahvi.

Muistojuhla naurattaa.
Puheen päätteeksi kuunnellaan
kun valas ei osaa laulaa.

Maailma muistaa, minä en.
Luonto kiittää luonnonystävää
kädestä pitäen.

Aurinkolaulu

Minä kävelen syksyisiä katuja yksin.
Olen todella yksinäinen.
Puhun yöstä, joka kestää koko eliniän
pimeydestä, jonka ei anneta koskaan päättyä.
Kuivista puutarhoista.
Kynttilöistä, jotka ovat palaneet loppuun.
Mustasta metallista ja mustasta lasista
maailmasta, josta on jäljellä pelkkä muisto.
Toivoa täällä ei ole menetetty
sillä mitään toivoa ei ole koskaan ollutkaan.

Sinä et voi tätä ymmärtää, hän sanoi tunteettomasti
ja todisti sen olevan totta.
Et voi selvitä; miten voisit? Et ikinä ollut lapsi.
Et yötäkään ole ajanut yksin.
Et ole koskaan nähnyt kuinka nälkäinen syö
Sanot ettei sitruuna kirvele, poltat kunnes keuhkot pettävät
Alat pahaksi ettet pelkää.
Ei ihme että mietit kuka olet ja minne menet
kun ei ole paikkaa minne mennä
eikä ketään joka menisi.

Missä murheelliset karhut kalastavat

Ja sitten juokset, juokset kunnes kävelet.
Otat käteesi oksan ja juokset metsään.
Sinne missä murheelliset karhut kalastavat;
missä käärme kiertää karhua, järvi hohtaa homeesta, tiikeri tappaa mehiläisen.

Ja kaikki siellä ovat, ja Amos ja Obadja.
Sinä tunnet heidät, mutta he tuntevat sinut paremmin.
Tämän he tekevät sinulle tuskallisen selväksi. Se tulee viemään ikuisuuden.
Metsäpalo valaisee kasvosi, vanhuksen kasvot.

Olet vain pieni eläin. Metsän eläimistä tunnet itsesi.
Olet herkkä, et hikoile. Ja kuu on mykkä, se ei kerro.
Karhu ei rahaa tarvitse eikä käärme uusia kenkiä.
Orava ei ole omalaatuinen toiveissaan.

Lähde nopeasti täältä

Lähde matkalle ilman syytä
matkaa kauas, matkaa nopeasti.
Kävele ja lepää, tee matkasta tärkeä
paljon tärkeämpi kuin päämäärästä.
Piiloudu päivänvaloon joka polttaa, ratsasta öisin.
Melo jaloillasi purjeiden sammuttua.
Kun kartta loppuu, veri hyytyy verkostoon
seuraa sitten sähkölinjaa.
Mene erämaahan, kiiruhda kohti kangastusta.
Hyppää hiekkaan kun luulet sitä järveksi.
Jätä paikalle kivi merkiksi.

Älä epäröi, ei ole ydintä, useita yrttejä.
Ei voi verrata, valita yhdestä.
Ei ole toista ilman toista, ei tasoja joille nousta.
Keskitietä ei ole eikä laitakatuja,
syviä kuiluja, korkeita huippuja.
Ei edes hänen näkökulmaansa.
Ei ole ovia joita muurata umpeen, ei orjia joita vapauttaa
Ei ole syytä juhlaan.

Kidutus jatkuu hidastettuna

Kuvaile rutiini ja riko se.
Älä itke, aiheutat sen itse.
Sinä olet pää, sinä olet käsi
tarvitset vain lisää arpikudosta.
Älä huuda tuskasta, kärsi hiljaa
ole ankara, pidä itsesi kurissa.
Et voi paeta etkä puolustautua.
Tämä niin lohdullinen tila on ohimenevä.
Turhaan rukoilet armoa, ei se sinua pelasta.

En ala tunteilemaan, tiedän paremmin.
Minulta et saa sääliä enkä pyydä anteeksi.
Kidutus jatkuu hidastettuna, tämä on nyt tunnelma
saat luvan tottua tai toivoa sydänkohtausta.
Tämä todellisuus on nyt kaikki eikä ole mitään muuta.
Suurinkin tunteidesi tuska on suhteellista.
Ei mikään ole niin vakavaa että sitä pitäisi itkeä.
Minä hoidan hommani, hoida sinä omasi.
En kaipaa valitusta vaan vastauksia.

Haluatko lukita vastauksen?

On sellaisia jokaiselle ihmiselle tärkeitä asioita
joista en välitä.
Pitäisikö hämähäkki, jolta jo katkaisin jalan
tappaa kokonaan?
Lakkaisitko nauramasta, jos tarkoitus olisi itkeä?
Jos maailma on juhla, mitä me juhlimme?

Kun luulit, ettei pahemmin voisi mennä
tilanne paheni vielä.
Laitoit oven lukkoon, ettet enää pääsisi sisään
ettet voisi perua päätöstäsi.
Entä jos puhut unissasi ja paljastat totuuden?
Vaimosi kirjaa ylös kaiken mitä sanot.

Ehkä aikanaan ymmärrät miksi et nyt ymmärrä.
Jos kerron miksi teet sen, lopetat sen tekemisen.
Ei ihminen ajattele, ilmaisee vain tunteitaan.
Vaan ei kaikki kerro kanssakäymisestä
Saat avaimen ja lukon, johon se ei sovi.
Se on peli, jonka voi voittaa vain rikkomalla sääntöjä.

Mustan ritarin tie

Kun tulin järkiini
kaikki luulivat, että tulin hulluksi.
Kun lähdin järjestelmästä joka toimii
säännöistä, jotka sopivat kaikille
jotka sopeutuvat sääntöihin.

Kaikki luulivat, että tulin hulluksi
kun tulin järkiini.
Kun en enää jaksanut keksiä tekosyitä.
Kun otin itse vastuun omista teoistani
enkä syyttänyt ketään ulkopuolista.

Kun tulin järkiini
muut näyttivät tulleen hulluiksi.
Kun puin naamion kasvoilleni, olin yksin.
Kun ryhdyin parantamaan maailmaa
ihmiset halusivat pysyä sairaina.

Kun tulin järkiini
kiinnitin lepakonkuvan rintaani.
Sillä niin kauan kuin voit itse päättää
kuka olet ja mitä haluat
voit kutsua itseäsi selväjärkiseksi.

Vaatii sitkeyttä valita järjestyksen polku
tässä kaoottisessa maailmassa
ja asettaa itsensä alttiiksi.
Siinä mielessä uskovaiset ja rikolliset
ovat samanlaisia pelkureita.

Löytö

Löysin luonnosta
paperiin käärityn kiven
teräväreunaisen, tähdenmuotoisen
rekka-auton ääni
sen ohittaessa muurahaisen.

Kuoleman välttämisen koreografia

Opittuaan mestarilta kaiken hänet murhasi
ja jokaisen varjon jonka kohtasi
kuten mestari opetti
sillä samaan virtaan ei voi salamoida kahdesti.
Voi olla vain yksin
siinä kaikki mitä tiesin.

Ylisuorittaja

Kiipeän ulos lakanoiden varassa
tai esitän kuollutta - viis keinoista.
Kukaan ei estä minua pakenemasta.
Olen ylisuorittaja, evoluutiokamppailun voittaja.
Minua ette saa pidettyä häkissä kuin eläintä.

Itsesuojeluvaisto

Ihmisen itsesuojeluvaistolla ei ole rajoja.
Se kaivaa tunnelin tiiliseinään lusikalla
ryömii veitsi hampaissa jos jää jaloitta
tai ryhtyy vaikka kaupalliseksi
jos on pakko.

Idea, joka kaikilla oli

Kirjoittaminen on kuin vankilasta pakeneminen.
Kaivetaan ja kaivetaan sentti sentiltä
vartijoiden huomaamatta piilossa
kunnes käytävä on valmis
ja sitten häivytään.

Viisas

Kolmannessa kuvassa viisas istuu varjossa.
Hänen mielestään maailma on totta
eikä hän tahdo katsoa maailmoja
jotka ovat vain maailmankuvia
tai sotivat niitä vastaan.

Ovi

Toisessa kuvassa on suljettu ovi.
Ovea ei avata, koska joku makaa lattialla
ja sen jonkun pää on oven edessä.
Eikä senkään vuoksi, että jos oven avaisi väkisin
se varmaan työntäisi päänsä oven väliin.

Köysi

Kuvassa on hirttoköydessä roikkuva mies.
Hän pitää köydestä käsillään kiinni
sillä jos hän päästää irti, hän kuristuu.
Tuo köysi on todellisuus.
Ainoa niistä jonka hän tuntee.

Pommikoneella on suuri suu

Arka alastomana katkera kuu.
Minua ei liikauta pelkkä piirretty puu.
Helppo saada nurin liikkumaan valmis,
vaikeampi kaataa sellainen joka ei välitä.

Puukko kädessä, kivenmurikka toisessa
nousen aamuisin pilkkaamaan sinua
mutta pyörällä ajamisen taidosta
ei pääse eroon ikinä.

Kynänpätkä ja paperinpala taskussa
olen valmis hyppäämään junasta.
Teen vain työtäni sinun työtäsi vastaan,
ei kaiken tarvitse hyödyttää koko pirun maailmaa.

Meditointimestari

En pelkää niitä miljoonaa iskua joita olet harjoitellut kerran
vaan sitä yhtä, jota olet harjoitellut miljoona kertaa.
Kannat mukanasi kaikkia maailman aseita,
mutta taistelet kuin et omistaisi syömäpuikkoakaan.
Vaikka vastassasi olisi vain yksi surullinen kirjuri
hyökkäät kuin edessäsi seisoisivat kaikki maailman demonit.

Opettelet ryömimään nopeammin kuin minä juoksen,
hiivit kaukana päätiestä pitkin huonointa polkua.
Epäilet jokaista katkennutta oksaa ja käännettyä kiveä,
nappaat kärpäsen nyrkkiisi kuin se uhkaisi henkeäsi.
Käsittelet vaikeimmat asiat kuin helpoimmat
ja kevyimmät kuin kaikkein raskaimmat.

Sinun täytyy uskoa, että voit voittaa jokaisen vihollisesi
sillä jos uskot itseäsi korkeampaan voimaan, voit vain hävitä.
Harjoittelet jokaista kuolettavaa iskua ensin itseesi
sillä sinun täytyy olla pahin vihollinen jonka ikinä kohtaat.
Elät näkymättömänä keskuudessamme tai piilossa vuorilla,
sillä terävin miekka on se jota ei koskaan paljasteta.

Kamikaze-harjoitus

Mikään ei rauhoita enempää kuin tieto että aamulla hirtetään.
Olen rauhallinen kun pian kuolen, vihainen kuin veroja ennen.
En tunne selvyyttä, ajattelen tarkemmin. Mieleni on tyhjä ja ihmeellinen.
Olen jo kuollut, minua ei enää ole. On vain tämä kone, yksi toiminto.
Olen muottiin kaadettua metallia, paikoilleni asettuva palapelin osa.
En tunne halua enkä pelkoa. On vain itseään halkaiseva miekka;
mielikuva, joka syöksyy läpi tyhjyyden mittaamattoman kentän.

Kuuluu vain metsän ääni, nyt yhtä puuta vähemmän.
Kuuluu yhden käden taputus, sormien napsautus.
Maailma loppuu mäen taa, räjähdys puhuu puolestaan.
Vilkaisen kelloa ja nostan kytkintä, kaikki on ohi hetkessä.
Teen tehtäväni, se on elämän tosi. Käteni vievät henkeni.
En epäröi enkä jännitä, sillä tätä on kamikazen elämä:
myrkky on nielty ja viholliseen olisi tarkoitus törmätä.

Leikkimökki

Luulin että isä rakentaa minulle leikkimökin
mutta siitä tulikin koirankoppi.

Menin sitten koppiin ja leikin koiraa.
Menin koppiin ja nukahdin.
Näin unta, että olin koira. Hain kepin kun joku heitti.
Ajatin kissan puuhun ja luun hautasin.
Olin niin iso ja vihainen, että haukuin kaikki.
Sitten välillä olin ihan kiltti.

Isä teki kopin tilauksesta, ei meille ostettu koiraakaan.
Meinasin tukehtua mummon antamaan karkkiin.

Ukki

Kysyin ukilta oliko sodassa kivaa.
Ukki sanoi että ei ollut.

Se oli ampunut joitain tyyppejä kiväärillä
ja paska oli mennyt housuun.
Kun se oli mennyt pesemään pöksyjä purossa,
kivääri oli pudonnut ja kastunut vahingossa.
Ukki oli alkanut itkemään
ja nukahtanut, kun odotti että kivääri kuivuu.

Ukki veisti minulle puusta oman kiväärin.
Leikittiin siskon kanssa sotaa metsässä, minä olin ukki.

Pääsiäinen

Minusta oli epäreilua, että tytöt saivat pukeutua noidiksi
ja kiertää keräämässä karkkia ovelta ovelle.

Äiti sanoi, että voisin minäkin pukeutua noidaksi
ja mennä virpomaan tyttöjen mukaan.
Mutta eiväthän pojat voi olla noitia,
joten pukeuduin Batmaniksi.
Menin siskon kavereiden kanssa naapuriin.

Naapureita nauratti ja sain enemmän karkkia kuin tytöt.
Batman rules!

Hehkulamppu haukanpesässä

Tarvitsen hieman aikaa koota ajatuksiani
ne kun on viskelty ympäri metsiä.

Puiden oksille roikkumaan, kivenkoloihin sammaloitumaan.
Oravat ovat keränneet niitä talven varalle
ja pikkulinnut tehneet niistä pesän.
Siili käyttää niitä tyynynään
ja hämähäkit ovat kutoneet verkkojaan niiden välille.
Haukka hautoo parhaita ideoitani.

Tai antaa ajatusten olla siellä levällään.
Eläimet näyttävät löytäneen niille parempaa käyttöä.

Narkissos III: Staalo

Eräänä aamuna löysin oman nimeni puhelinluettelosta. Kumma juttu! Kuka minä oikein olin? Yritin soittaa numerooni, mutta en vastannut. Ehkä olin suihkussa. Sitten katsoin osoitetta ja se oli sama kuin oman asuntoni! Saakeli, minä asuin omassa talossani! Olin järkyttynyt. Miten en ollut huomannut itseäni? Heräsin aamulla omasta sängystäni, ajoin oman partani ja ajoin omalle työpaikalleni. Illalla palasin omaan kotiini ja katsoin omaa televisiotani kunnes menin taas omaan sänkyyni nukkumaan. Olin varastanut koko elämän itseltäni! Menin siltä seisomalta poliisin puheille ja selitin että minä elin omaa elämääni, mutta ne vain nauroivat! Tähänkö on tultu, että minunlaisteni ihmisten annetaan mellastaa ihan vapaasti ja vallata viattomien sivullisten taloja, varastaa lainkuuliaisten kansalaisten koko elämä tällä tavoin! Uskomatonta! Ajoin pikaisesti kotiin ja naulasin ovet lukkoon ja ikkunat tukkoon, etten enää pääsisi sisään häiritsemään kotirauhaani.

Kuka minä oikein olin? Miksi olin valinnut juuri minut? Kysymys vaivasi minua. En millään keksinyt kuka voisin olla. Ja missä oikein olin? Olinko sittenkin ehtinyt sisään jostain raosta ja piiloutunut talooni? Tietysti, olin piiloutunut itseltäni! Minun täytyi löytää itseni ja ravistaa totuus esiin: kuka oikein olin ja mitä tein asunnossani? Aloin etsiä. Katsoin vaatekaappiin, siellä en ollut. Katsoin sängyn alle, en ollut sielläkään. En ollut piiloutunut sohvankaan taakse, olin löytänyt tosi hyvän piilon. Huusin itselleni että antaisin äänimerkin tai jotain, mutta en auttanut etsinnässä lainkaan. Olinpa pirullinen tyyppi. Yhtäkkiä tajusin, että olisin voinut piiloutua uloskin. Juonikas veijari, sain jo uskoteltua itselleni että olin päässyt sisälle! Revin laudat irti ovesta ja juoksin pihalle huutelemaan itseäni. Etsin itseäni varastosta ja metsästä, mutta en löytänyt. Mihin helvettiin minä olin mennyt? Palasin sisään, vilkaisin eteisen peiliin... ja siinä minä olin! Se oli ollut vain ovela juoni! Kun olin juossut ulos etsimään itseäni, olin juossut sillä aikaa salaa sisään! Yritin tarttua itseeni, mutta käteni osuivatkin peilin kovaan pintaan. En se minä ollutkaan, jokin liikkuva kuva minusta! Sietämätöntä! Tuolla tavoin pilkkasin itseäni lapsellisesti!

Tilanne vaati radikaaleja keinoja. Menin kirjastoon ja lainasin salapoliisikirjan nimeltä ”Löydä Itsesi ja Voimavarasi”. Istahdin kiikkutuoliin lukemaan sitä innoissani. Siinä sanottiin, että kun keskittyisin sisimpääni niin löytäisin itseni. Haa, selvä homma! Laitoin silmät kiinni ja keskityin itseeni. Välillä avasin toista silmää ja vilkaisin olinko jo tullut esiin piilostani. Muutaman tunnin istuskelun jälkeen alkoi tuntumaan typerältä, hommahan taisi olla silkkaa huijausta. Noin vain muka paljastaisin itseni, kun vaan mietiskelisin itseäni! Ihan turha toivo. Heitin kirjan takkaan. Nyt täytyi ottaa kaikkein ankarimmat keinot käyttöön. Yritin palkata yksityisetsivän etsimään itseäni, mutta miekkonen vain osoitti minua sormella ja väitti että tässähän minä olen! Onko typerämpää kuultu! Melko epäpätevä etsivä, potkaisin äijän pihalle. Minäkö muka olisin minä itse? Absurdia! Heti minua syyttämässä omista teoistani, aivan epäreilua peliä! Sitten keksin virittää itselleni ansan: laitoin valvontakameran kuvaamaan sänkyäni yöksi ja nukuin kuten tavallisesti. Aamulla katsoin heti videon ja kyllä vain! Siinähän minä nukuin omassa sängyssäni! Nappasin itseni verekseltään! Vein todistenauhan voitonriemuisena viranomaisille ja ne laittoivat minut pehmustettuun selliin. Jäinpäs kiinni!


Staalo = metsässä elävä täysin ihmisenkaltainen olento. Koska se on täysin ihmisenkaltainen, sitä ei voi erottaa ihmisestä millään tavoin.

Kartta ei ole maasto

Kelloseppä jäljitteli kehitystä,
esi-isä palasi safarilta.
Sai saaliikseen vain sarvia ja hampaita,
kynsiä ja pistimiä, ei mitään erityistä
äärettömiä määriä.
Mutta millä tahansa on merkitystä
kun on kyse inhimillisestä kärsimyksestä.

Hämähäkki ei ole hyönteinen.
Hopealankoja pitää leuoissaan
valokaapelijaloillaan.
Viestittää olevansa niin terve,
ettei tarvitse näyttää terveeltä
sellaiselle, joka on tarpeeksi älykäs
ymmärtääkseen yskän.

Narkissos II

Päätin murhata itseni. Olin kurkkuani myöten täynnä itsekkyyttäni ja omahyväisyyttäni. Olin täysi kusipää, en välittänyt mistään muusta kuin omasta navastani. Kävelin pää pystyssä pitkin katuja kuin koko maailman kuningas enkä piitannut tippaakaan muiden mielipiteistä. Ansaitsin kuolla! Aloin fantasioida omasta ruumiistani. Mietin päivittäin mikä olisi paras keino päästää itsestäni ilmat pihalle. Sujauttaisinko huomaamatta syanidia teeheni? Kalauttaisinko itseni tajuttomaksi ja heittäisin mereen tiilikasa kaulassa? Rukkaisinko autoni jarruja, jotta syöksyisin jyrkänteeltä alas mutkaisella tiellä? Ampuisinko itseäni hirvikiväärillä selkään kauppareissulla? Palkkaisinko salamurhaajan ampumaan itseni? Ei, halusin hoitaa tämän henkilökohtaisesti. Kyllä, kuristaisin itseni! Odottaisin kärsivällisesti kunnes menisin sänkyyn ja nukahtaisin, tarttuisin sitten molemmin käsin kurkkuuni. Katsoisin itseäni silmiin ja irvistäisin mielipuolisen riemun vallassa, kun elämä katoaisi niistä.

Sitten aloin epäröidä. Entä jos poliisi nappaa minut? Saan elinkautisen ensimmäisen asteen murhasta. Joudun linnaan vedelle ja leivälle. Saan sellitoverikseni narkkarin ja minua pistetään saksilla selkään suihkussa. Minun täytyisi ostaa hansikkaat, jottei kurkkuuni jää sormenjälkiäni. Ruumiini minun täytyisi piilottaa puutarhaan ruusupenkin alle. Tarvitsisin vedenpitävän alibin. Missä sanoisin olleeni itsemurhan sattuessa? Kyllä, sanoisin olleeni katsomassa koripallo-ottelua stadionilla. Puoliajalla ehtisin ajaa kotiin, surmata itseni ja palata takaisin katsomaan peliä kuin mitään ei olisi tapahtunut... Ei, parasta olisikin lavastaa naapuri murhaajaksi! Heittäisin veriset vaatteeni hänen pyykkikoriinsa, kukaan ei epäilisi mitään. Poliisi taluttaisi hämmentyneen naapurin autoon ja veisi kuulusteltavaksi. Todistaisin oikeudessa, että minulla ja naapurillani oli riitaa edellisenä päivänä. Pääsisin kuin koira veräjästä ja naapuri lusisi kuin undulaatti häkissä.

Mutta voisinko jatkaa normaalia elämää murha harteillani? Omatuntoni soimaisi minua iltaisin, en saisi siltä rauhaa. Näkisin kammottavia painajaisia murhastani, tuntisin kylmät käteni kurkullani aina kun panisin maate. En saisi enää unta. Haamuni palaisi haudan takaa kummittelemaan minulle, juoksisin harhanäkyjä karkuun kaiket päivät. Purisin kynsiäni ja pelkäisin totuuden tulevan selville. Piiloutuisin pusikkoon aina poliisiauton ajaessa ohitse. Syyllisyys kalvaisi minua niin sietämättömästi, että saisin lopulta hermoromahduksen ja yrittäisin itsemurhaa. Nielisin purkillisen unilääkkeitä ja heräisin sairaalassa. Murtuisin ja paljastaisin kaiken psykologille, hän passittaisi minut hullujenhuoneelle... Ei, ei se onnistuisi. Jänistäisin kuitenkin juuri viime hetkellä, sisu menisi kaulaan. En voisi koskaan tosissani ottaa ihmishenkeä, en edes sellaiselta apinalta kuin minä. Minulla ei ole tappajanvaistoa, mieleni on liian heikko ja myötätuntoinen... Minun täytyy vain niellä itseinhoni ja yrittää tulla toimeen itseni kanssa.

Suututtaa joku juttu

Poikasena, kun alkoi suututtaa joku juttu,
minulla oli tapana mennä metsään potkimaan puita.

En ikinä potkinut pieniä puita
potkin vain niitä kaikkein isoimpia
sillä ne eivät välittäneet.
Vaikka syyttömiähän ne olivat kaikki
ja potkimisesta sai vain varpaat kipeiksi.

Jälkeenpäin kävi aina sääliksi puuparkoja
kun eiväthän ne kyenneet mitenkään puolustautumaan.
Piti sitten halata ja pyytää anteeksi.

Kivipuutarha

Päätin että teen takapihalle kivipuutarhan.
Aloin kerätä kiviä sitä varten.

Kannoin murikoita soramontulta minkä jaksoin
ja tungin taskut täyteen kiviä koulumatkalla.
Levittelin ne nurmikolle ja haravoin.
Minusta siitä tuli hieno, mutta isä huusi
että ei me olla Japanissa ja käski kerätä kaikki pois.
Nakkelin ne sitten kottikärryyn ja kippasin ojaan

Mutta valitsin kasasta kivoimmat kivet ja vein äidille.
Laitettiin ne lasikulhoon.

Kettu

Minulla oli mielikuvitusystävä nimeltä Kettu.

Sillä oli oranssi turkki ja häntä kuin nuohoojan harja.
Se pelkäsi naapurin koiraa, mutta tykkäsi piirretyistä.
Kerran se tuli mukaan kouluun ja nukkui pulpetin alla.
Ruokatunnilla pudottelin sille kaikki parsakaalit joista en pitänyt.
Kaverit pitivät vähän tyhmänä,
kun leikin vielä näin isona näkymättömien kavereiden kanssa.

Seuraavana päivänä Kettu jäi auton alle.
Niin se vaan kaikki kuolee.

Saat tiikerin sympatiat

Pakko lukea, muodostaa kasvokuvia
toistaa kuvio, kontata ennenkuin kävellä
nähdä ero aikeiden ja tekojen välillä.
Pakko kumartaa matalaa porttia
kääntää kysymys vastaukseksi.

Pakko ensin syödä ja kusta ja kuolla
kiivetä kaatuvia tikkaita, mennä muiden mukana
kirjoittaa omaelämänkerta olemattomista ansioista.
Sitten valo tunnelin päässä sokaisee
ja mustekynän korkki korvassa.

On aika ajaa tämä harhaluulo alas.

Yritä ratsastaa leijonalla, laskea kaikki lentävät lajit
katsoa gorillaa silmiin, heilua härän edessä
varastaa kuolevan hevosen viimeinen henkäys
käyttää mielikuvitusta ja kadehtia kaikkia kuolleita
antaa pantterin paeta välillä sinua.

Nähdä kuinka tähdet tulevat esiin koteloistaan
kuinka lukki kutoo kilpeä, kuinka suuret liskot liikkuvat
karvapallot säätelevät säätä, kankaat kehittävät lämpöä.
Miksi pelätä pahinta kun voi odottaa parasta:
kiveä, joka soi kuin kitara.

Kenelle sitten jotain voisit ellet itsellesi?

Älä seiso maalareiden mallina, taistele etulinjassa.
Etsi kovempia pähkinöitä, monimutkaisempia solmuja.
Pysy lujana, älä mene katsomaan romahtanutta konetta.
Kuuntele vain kriitikkoja ja heiluta reilusti kahvikuppia.
Älä koskaan säästä voimiasi uidaksesi takaisin.

Jos ehdottomuudesta tulee muotia, kutsu itseäsi kompromissiksi.
Älä kysy muilta missä menee vaikein tie vaan etsi se itse.
Kieltäydy siitä mitä muut haluavat ja halua sitä mistä muut kieltäytyvät.
Jos et pääse niin korkealle kuin voi päästä, painu niin syvälle kuin mahdollista.
Tee kaikki kuin et tekisi mitään muuta, ja kun pääset huipulle – hyppää.

Lumiukon karu kohtalo

Tehtiin pikkusiskon kanssa lumiukko varaston katolle.

Sillä oli porkkananenä, pullonkorkkisilmät ja
kullankaivajan hattu.
Sieltä se katseli kuin kapteeni ja pelotteli naapureita
kunnes tuli kevät.
Lumet liukui katolta ja lumiukko siinä mukana.

Sisko tuli koulusta ja kysyi mihin se lumiukko on hävinnyt.
Sanoin että se hyppäsi alas.

Mietelause

Elämä on juoksumatto.







Ei, mutta tämähän on asevarasto!

Ammun zombia

Ammun zombia haulikolla
aivot lentää seinille
kuka ne pesee pois?

Elävät kuolleet kaduilla
Puskutraktori liiskaa
zombiet asfalttiin.

Joulupuu on rakennelma

Markku vie lapsilta työt
uneksii aamusta kaikki yöt
leikkii silloin kun häntä lyöt
katso tarkkaan mitä sormea syöt
sanat kuin toisiaan sitovat vyöt.

Vailla ironiantajua hän asuu mökissä, luolassa
kävelee hassusti hengari essuntaskussa
purkaa matkalaukkuja suurella vaivalla
pitää suuria hyönteisiä lemmikkeinä
miettii mille voisi omistaa elämänsä.

Tekee työkaluja ja työkaluista taloja
tekee vankilassa vauvanvaatteita
ja ilmalaivojen iloksi isot kasvot
nalle kuivuu korvistaan narulla
viheltäen pieniä nallelauluja.

Vanhimmat ovat yhtenäisimpiä

Lapset syntyvät osina
heidät täytyy koota.
Ensin syntyy jalka ja viikon päästä toinen.
Sitten kädet ja viimeisenä pää.

Osat lasketaan veteen.
Viikon kuluttua ne ovat kasvaneet suonistaan yhteen.
He syntyvät osina mutta kokonaisina
ovat jo lapsina aikuisen kokoisia.

Vanhimmat ovat yhtenäisimpiä.
Eniten kunnioitetaan niitä jotka syntyvät pää edellä.
Pää vierähtää koriin
oi onnea!

Syö kumia ja kävelee, eikä muuta tee

Toiveideni toteutumista odotellessa
ajattelin elämää ja maailmankaikkeutta
mutta sitten minua alkoi kalvaa epäilys:
ajattelinko niitä oikealla tavalla?
ajattelin kaikkia maailman asioita
leikkasin kaikkea samalla veitsellä
mutta ei tämä ihmettelemällä selviä
koska mikään ei ole sitä miltä näyttää, ei läheskään
asiat ovat todella toisin, ja jos siitä ei pidä
ei ole ajatellut asiaa loppuun asti.

Sinunkin olisi pitänyt ajatella
mutta halusit juosta mieluummin
olet viimeinen villi intiaani, elät valloittajien keskellä
syöt kumia ja kävelet, etkä muuta tee
katsot kaikkea etkä yhtään välitä
kirjoitat erilaisista ruohoista
kirjoitat valenimillä, keksit aina uuden
aina vain lisää valenimiä, kaikki pelkkää valhetta
olet sellainen, että ryömit veitsi suussa kun jalat ammutaan alta
mutta jos et saisi valita, tekisit kaiken uudelleen.

Yön yhteisö

Olen yön yhteisö. Minulla on monia kasvoja, kaikki ikiomiani.
Piirrän putoavia tähtiä, mustia pilviä, madonreikiä.
Elän kuin ajan lopussa: ajasta riippumatta
nauttien kylmästi kauhusta ja kauneudesta.

Viidakko on täynnä unisia silmiä, siellä on niiden pesä.
Ne ovat pieniä, niin pieniä etteivät edes valoa lävistä.
Vain iltaisin heidät voi nähdä, kun päivänvalo ei häiritse
eikä yö hävitä.

Kaikki kulkevat mustissa, yhdessä yön kanssa, tuhannen vuoren raivolla.
Niitä on silmissämme, kristallisumuna ilmassa, kaksi metriä merellä.
Ne ovat vihollisiasi. Niitä ei tarvitse pelätä.
Sumu on pelkkää hämäystä tässä epäonnistuneessa tähdessä.

Korvike

Tarvitset jonkun joka tarvitsee sinua
hankit koiran.
Jonkun luotettavan jolle olet arvokas
löydät jumalan.
Jotakin johon voisit samaistua
löysän laulajan.
Jotain täyttämään tyhjyyden tunnetta
suklaapatukan.

Kulttuuriset

Monet munkit kirjoittavat kirjaa
koska yhden ihmisen kirjoitus ei tule kiinnostamaan ketään.

Se on heidän hiljainen salaliittonsa:
he seisovat verhon takana, ohjaavat malleja kuin aitoja.

Käsikirjoituksen valmistuttua mikä tahansa tapahtumista
voi olla tarkkaan ennalta suunniteltua.

Ne ovat vain aaveita, mutta voivat silti tehdä enemmän
kuin mikään lihallinen tai metallinen armeija.

Kello ei herätä

Turhaan Krisulla huumeneula kyynärtaipeessa
aurinko paistaa ihmisiä mustissa
pappi puhuu epäselvästi virkailijan toimistossa puhelimessa
pikkukylään kauas huumeystävistä ja houkuttimista

Tytöt puhuu pojista ja syö
ruokasalin ovella Miki Henun ja Sampan kanssa lyö
sade on pimeää tai muuten vaan oot
humalassa Terhi vain nauraa
Miki kääntyy ja nauru loppuu, aika pysähtyy
ivanauru, joka kuuluu Terhin ystäville: Terhin koti

Joka paikassa kaksikerroksinen hirsitalo
itsevirkatut liinat ja verhot, myös matot itsekudottuja, siisti koti
jo portaita nousen kun äiti saapuu, keskustelevat
äiti jää yksin puhumaan

Terhi pomppaa sängystä hampaita pesiessä, katsoen kelloa
ja vetäen vaatteita päällensä altaan reunalle
Terhi juoksee ja menee koulun portaille noitumaan itsekseen
hieroo jalkojaan hiestä märkänä
Miki istuu viereen, sytyttää tupakkaa ja nousee ja lähtee

Supinaa ja tirskuntaa, Terhi etsii ajatuksiaan: etsii repusta kirjaa
opettaja jatkaa ajatuksissaan, lähtee aulasta johon Terhikin saapuu
istuvat portaille kuin olisivat muutakin porukkaa
Miki sytyttää tupakan kun välitunti loppuu
Terhi luikahtaa yhtäkkiä rehtorin kanssa
rehtori hieman höpsö; tuhisee

Terhi, Anu ja Sussu käyvät keskustelun vierekkäisissä tietokoneissa
Miki tulee Terhin käteen, kun juovat limsaa, sopivat illasta
Terhin kotiportille suutelee Terhiä lähtiessä
Terhin kanssa Terhi syö, radio soittaa Rickystä
keittiöön saapuu isä, jota Terhi siivoaa
lämmittää ruokaa, joka syönnin jälkeen siirtyy olohuoneeseen

Taustalla isän ääni, johon Terhi vastaa: sulkee oven ja alkaa soittaa
kissa hyräilee ja iskee peilille silmää
Terhi juoksee valvojan kanssa käytävällä juttelemassa
Miki soittaa sängyllä kitaraa ja valvoja lähtee
saa Terhin hieman mustasukkaiseksi, mutta leppyy kuullessaan että Miki haluaa

Lääkäri kyselee Mikiltä vointiaan
määrää lääkettä kun vieroitus huumeista vaikeaa
Terhi asuntolan käytävässä valvojan kerrottua Mikistä, joka on ottanut humalassa
ambulanssilla lähimpään kaupunkiin, Miki hiihtää perässä
Terhi kertookin valvojalle
lääkkeiden saannin jälkeen valvoja lohduttaa itkevää Terhiä

Terhi kiroilee kirjeen, jossa kertoo Mikistä ja rakkaudestaan
ilmoittaa samalla menevänsä leffaan
sulkee oven lähtiessään ja auto poimii hänet tienvarresta kyytiin
äiti itkee kirje kädessään, Anu Sirpalle kertoo Terhistä
unohti heidät Mikin kans alettuaan
isä itkee raivosta mykkänä, Sussu pelosta jäykkänä
vastapäätä keittiön pöytää

Isä puhelimessa valvojan kanssa puhuu puhelun lopetettuaan
hyökkää ulos muut perässään; pitää Mikiä kädestä, joka nukkuu kalpeana
Anu ja Sussu kannoillaan hoitaja neuvoo heille huoneen
ovelle he pysähtyvät katsomaan ikkunasta
huoneen sisäjonossa Terhi ja Miki näkyy, isä syöksyy
huutoa ja repimistä, johon liittyy
ja puolet osaston hoitajista sen seurauksena uhkaa karata lopullisesti kotoa
ei anna isän tapailla Mikiä, juoksee huoneesta
isä lysähtää hoitajien avulla

Terhi harhailee kaupungilla välillä poliisien takia
yövyttyään kadulla kävellen hänen Mikin kans
sulkien luurin Anu soittaa Sirpalle, joka murtuu sen nähdessään
Terhi on kuullut terveiset, isä juttelee Mikin kanssa
ja äiti itkusta silmät turvonneena
isä selin kasvot ovellepäin käännettynä Terhin ensimmäisenä kaappaa syliinsä
isä tulee halaamaan, sopivat säännöistä
lupaavat auttaa kaikessa siitä mitä seuraa, jos vain jotain sattuu

Miki joutuu jäämään
Miki lähtee kotiin juuri saunasta tulleena
suutelee Terhiä oven takaa
laulaa joululauluja ja isän röhönaurua
hiljalleen pimeältä taivaalta.

Muutamalla sanalla muutin koko maailman

Eläin ei omista kylmää valoa.
Minulla on kaikkea, mitä voisin haluta?

Kun siirrän lasin pöydänkulmaan, muutan maailmaa.
Jos jätän korin kesken, se on kaikki.

Älä kerro enempää, ruoski elämää.
Jotain uutta? Et leiki entisilläkään!

12.10.04

Narkissos

Kukas minua vedestä katsoo? Minäkö se olen? Mutta olenpas minä komea! Suorastaan ihana! Oikea kaunotar! Rakkautta ensisilmäyksellä! Olen niin onnellinen kun löysin itseni! Olen itselleni täydellinen kumppani! Tahdon olla aina lähelläni! Katsokaa, puut ja pensaat! Katso minua, maailma! Katso täydellisintä luomustasi! Ah, kuinka kaikki näyttää nyt niin paljon suurenmoisemmalta! Kuinka minä olenkaan kaunis! Minun silmäni, minun nenäni, minun käteni, ihanat jalkani, pusipusi... voisin suudella niitä loputtomiin! Aah! Rakastan itseäni niin valtavasti että meinaan pyörtyä! Kuinka tällaista onnea voi ollakaan! Tahtoisin hukuttaa itseni lahjoihin ja laulaa serenadeja ikkunani alla! Vannon olevani ikuisesti uskollinen itselleni! En koskaan jätä minua! Pysyn aina yhdessä! Voi kunpa en koskaan menettäisi itseäni! En voisi elää jos kuolisin!

Mutta nyt alkaa epäilys kalvaa mieltäni. Olenko riittävä itselleni? Pidänkö enää itsestäni, kun olen kuusikymppinen ja kulunut? Vai alanko tapailla muita selkäni takana? Olenko jo tapaillut? En! Ei! En voisi tehdä sellaista itselleni! Se ei saa olla totta! Miksi tekisin sellaista? Mikä minussa on vikana? Miksi en kelpaa itselleni sellaisena kuin olen? Tottakai! Olen liian lihava! Nyt iski anoreksia ja bulimia! Alan jumpata ja meikata! Syön pelkkää parsakaalia! Mutta voinko enää luottaa itseeni? En tiedä varmasti. Minne minä aina lähden iltaisin...? Väitän meneväni kavereita tapaamaan, mutta jospa... Ei! Se ei saa olla totta! Minulla on varmasti joku toinen! Palkkaan yksityisetsivän vakoilemaan itseäni! Jään kiikkiin rysän päältä! Valokuvista selviää ketä tapailen! Nyt huomaan sen. Olen liian mustasukkainen! Tarvitsen terapeutin apua! Voi ei...

Minun täytyy myöntää se. Tämä suhde ei toimi. Olen niin erilainen. En sovi yhteen. Luulin jo löytäneeni oikean, mutta erehdyin itseni suhteen. Minut toinen vie onneen. Mutta miten voin kertoa tämän itselleni? Särjen taatusti sydämeni. En kestäisi sitä... Romahdan ja alan vainoamaan itseäni. Soittelen puhelinvastaajaani uhkausviestejä. Joudun lopulta hankkimaan itselleni lähestymiskiellon. Onneksi en sentään ehtinyt hankkia lapsia, olisin jäänyt yksinhuoltajaksi. Lapsistani olisi tullut narkomaaneja. Ei, en voi tehdä sellaista itselleni! Nielen suruni ja olen kuin kaikki olisi kuin ennen... niin paljon itselleni merkitsen.